Jo 31 kautta Tankin tahtiin!



Kainuun Sanomat/Teemu Määttä

JALKAPALLO

Pekka Kemppainen ei oikein tiedä, miten asettelisi sanansa Kajaanin kaupungin hänelle myöntämästä vuoden valmentaja -palkinnosta.

Se taitaa johtua miehen vaatimattomuudesta, mutta ei hätää. Ilmeistä ja olemuksesta kyllä näkee, että tunnustus lämmittää.

– Paras palkinto kuitenkin on, kun joukkue pärjää, Kemppainen tähdentää.

Sekin on toteutunut. Tiistai-illan tilaisuudessaan kaupunki huomioi myös jalkapallon miesten Kakkoseen nousseen, Kemppaisen valmentaman Kajaanin Hakan vuoden joukkue -palkinnolla.

Tankki. Sillä nimellä moni Kemppaisen tuntee.

Ja tunnettu hahmo hän onkin. Vuodet tulevat ja menevät, pelaajat ja taustapuurtajatkin vaihtuvat, mutta aina on voinut luottaa siihen, että Kemppainen pysyy.

Hänellä on takanaan peräti 31 kautta päävalmentajana kajaanilaisessa edustusjalkapalloilussa. Yleensä Kemppainen on työskennellyt kasvattajaseurassaan Hakassa, mutta välillä myös paikallisissa Peli-Pojissa ja Spartakissa.

– Tämä on haasteellista hommaa ja pitää minut virkeänä, 61-vuotias Kemppainen pähkäilee.

– Dementiakin menisi vielä pahemmaksi, ellei olisi tällaista tekemistä, hän virnuilee.

Kun Hakan nykyjoukkueen vanhin pelaaja, kolmikymppinen Mika Juutinen syntyi 1985, Kemppainen oli valmentanut edustustasolla jo parisen vuotta. Moni nuoremman polven futaaja onkin yllättynyt kuullessaan konkariluotsin taustoista. Kuten siitä, että Kemppainen voitti pelaajaurallaan Suomen mestaruuden oululaisessa OPS:ssa 1980 ja pääsi kohtaamaan pariin kertaan Liverpoolin Euroopan cupissa, nykyisessä Mestarien liigassa.

Nappulakengät Kemppainen ripusti naulaan jo 26-vuotiaana pakon edessä, kun sitkeä streptokokkibakteeri oli tuhonnut häneltä lonkkanivelen. Pian sen jälkeen hän aloitti päävalmentajana suoraan Hakan edustusjoukkueessa ja Kakkosessa kaudella 1983.

– Seurasin hommaa sivusta ja vähän arvostelin. Jouduin sitten itse valmentajaksi, Kemppainen hymähtää.

Arki ei ole ollut aina auvoista. Usein Kemppaisella on ollut valmennettavanaan yhtä aikaa kaksikin edustusjoukkuetta, Haka ja Peli-Pojat/Spartak.

– On tämä ollut välillä melko heviä, hän viittaa kiireisiin kesiinsä.

– Kerrankin olimme Hakan kanssa pelaamassa Kakkosta Rovaniemellä. Kotiin palatessamme hyppäsin bussin kyydistä Pudasjärvellä, josta polkaisin pyörällä Ouluun. Spartak tuli sinne pelaamaan Kolmosen ottelua, Kemppainen naureskelee.

Eikä tämä tempaus ollut ainutkertainen. Kemppainen on pyöräillyt pelireissujen yhteydessä myös muun muassa Kajaanista Kokkolaan ja Oulusta Kajaaniin.

Onpahan ollut vähän vaihtelua ainaiselle, puuduttavalle bussimatkustamiselle, hän toteaa.

– Mutta oli kuule polvet kipeänä, kun sen 245 kilometriä losautin menemään, hän muistelee Kajaani–Kokkola-etappia.

Pyöräily toimii Kemppaiselle senkin takia, että satulan päällä hän saa jäsennellä ajatuksiaan jalkapallosta  –  peleistä, harjoituksista, kaikesta. Usein käykin niin, että turhat aggressiot tai painee