Valmentajan rooli 70-luvulla ja tänä päivänä

Olavi Laaksonen, Suomen jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja vuosina 1962-1974

Olavi Laaksosen kolumni "Valmentajan rooli tänään". Julkaistu Kajaanin Hakan 20-vuotisjulkaisussa vuonna 1973.

"Jalkapallojoukkue on kuin pienoisyhteiskunta. Siinä on yksilöitä, jotka ovat lähteneet maailman turuja taivaltamaan mitä erilaisemmista olosuhteista. Motiivi urheiluun on näillä ihmisillä varmasti myös erilainen. Juniori-ikäisenä tuo motiivi on ilmeisesti kaikilla Sama: Saada tyydytystä meissä kaikissa piilevälle kilpailuvietille. Pyrittäessä huipulle on harrastuksen merkitys jo erilainen. Olen varma siitä, että sosiaaliset taustatekijät näyttelevät tällöin melkoista roolia. Kieltämätön tosiaisa on, että huippu-urheilija, olkoon laji mikä tahansa, saa määrättyjä etuuksia ollessaan huipulla. Näillä etuuksilla voi olla jopa huomattava merkitys urheilijan elintasoa ajatellessa. Tällöin hän pyrkii huipulle kaikin mahdollisin keinoin.

Tässä kohdin astuu tänä päivänä valmentaja kuvaan mukaan huomattavasti voimakkaammin kuin aikaisemmin. Ei tarvitse mennä kovinkaan kauas taaksepäin, kun valmennuskysymyksiä pyöriteltiin “suurin piirtein” mentaliteetilla. Jos pelaajat kysyi valmentajalta, miksi tehdään näin ja näin, oli vastaus usein: “pidä suusi kiinni ja tee niin kuin käsketään”.

Miten ihmeessä innokas, lahjakas, huipulle pyrkivä yksilö voi kehittyä toivotulla tavalla, ellei hänelle selvitetä perusteellisesti urheiluvalmennukseen liittyviä taustatekijöitä? Katson että minulla valmentajana ei ole edes oikeutta vaatia pelaajalta hyviä suorituksia, ellen pysty antamaan hänelle valmennustietoutta, joita noudattamalla hänelle on realistisia mahdollisuuksia tähän.

Viime aikoina olen todennut, että pelaajat yhä innokkaammin haluavat tietää mitä tehdään ja miksi. Näin on ainakin maajoukkueessa, ja uskon, että näin on myös seurajoukkueessa. Ehkä eräs motiivi tähän on juuri tuo alussa mainittu sosiaalinen tausta ja pyrkimys urheilun avulla parempiin elinmahdollisuuksiin. Joka tapauksessa he vaativat tietoa ja heidän on saatava sitä. Olen iloinen, että tällainen muutos on tapahtunut. Se tietää kehitystä.

Koska työskentelen pääasiassa maajoukkueen parissa, moni kysyy varmasti, miten siellä tämä tiedon levitys tapahtuu. Vuoden 1971:n syksyllä päädyin nykyiseen toimintamuotoon. Monien epäonnistumisien ja kokeiluiden kautta päädyin lopuksi toteamukseen, että täydellinen informaatio on paras mahdollinen tapa hoitaa maajoukkueemme valmennusta. Siitä lähtien olen kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa selvittänyt valmennuskysymysten taustatekijöitä. Lisäksi heille on jaettu kirjallisia selvityksiä. Uskallan tällä hetkellä väittää, että moni maajoukkuepelaaja tietää tällä hetkellä enemmän asioista kuin moni valmentaja. Tämä on aiheuttanut sen, että maajoukkuepelaaja harjoittelee huomattavasti enemmän kuin ennen, myös yksin. Johtoajatukseni on: Voidakseni kehittää joukkuetta, minun pitää pystyä kehittämään yksilöä. Voidakseni kehittää yksilöä, minun pitää antaa hänelle tietoa, informoida häntä.

Ei ole aina niin yksinkertainen asia vastata kaikkiin pelaajien tekemiin kysymyksiin. Koko urheiluvalmennuksen kuva on viimevuosien aikana muuttunut valtavasti. Lisäksi tilannetta vaikeuttaa se, että jalkapalloilu koostuu hyvin monesta urheilun perustekijästä. Tällöin puhutaan mm. Kestävyyden eri vaiheista. Puhutaan voimasta, nopeudesta, tekniikasta ja taktiikan eri vaiheista. Lisäksi pitäisi pystyä vastaamaan kysymyksiin, jotka liittyvät ravintofysiologiaan, urheilun psykologiaan ja jopa sosiologiaan. Olla ekspertti kaikilla alueilla on täysin mahdotonta. Kuitenkin näistä kaikista pitäisi olla perillä."

Kajaanin Hakan valmennuspäällikkö Karri Hentilä kertoo, että on Laaksosen kanssa samoilla linjoilla ajatuksissaan valmentajan roolista.

Meidän seuran perusta silloin 60-luvulla oli Kainuun Nappulaliiga ja sitä se on tänäänkin. Että ollaan Haka-perhe, Haka-family! Kajaanin Hakan edustusjoukkue koostui kajaanilaisista pelaajista, ja valtaosa heistä oli Purolan kaupunginosasta ja olivat pelanneet Hakassa jo Nappulaliigassa. Joukkue koostui toki erilaisista taustoista tulevista pelaajista, mutta asuinpaikka oli heillä kaikilla yhteinen. Vasta 1979 joukkueeseen tuli ensimmäisen kerran jotain uutta, savolaista verta, kun Hämäläisen Risto siirtyi Hakaan pelaamaan. Vuonna 1995 tehtiin Bosman-sääntö, jonka seurauksena EU-alueen joukkueurheilun ammattilaispelaajat saavat siirtyä vapaasti seurasta toiseen sopimuksensa päätyttyä. Siihen asti sitä pelattiin oikeastaan vain siinä yhdessä seurassa.

Tänä päivänä Hakan joukkueessa voidaan puhua erilaisista taustoista tulevista pelaajista vähän laajemmalla näkemyksellä. Pelaajien erilaiset sosiaaliset taustatekijät ovat vain tiivistäneet Haka-perhe ajattelutapaa, sillä joukkue on hyvin tiivis perheyhteisö. Pelaajat viettävät aikaa yhdessä vapaa-ajallaan. Ennen treenejä kokoonnutaan yhteen ja pukukopissa vallitsee todella tiivis yhteisö, johon uudet jäsenet otetaan aina lämpimästi vastaan. Tätä toiminta-ajatusta vahvisti vuonna 2020 seuraan päävalmentajaksi tullut Luis Figueiredo, jonka mukanaan tuomat pukukoppikäytännöt, monen muun asian lisäksi, ovat jääneet elämään. Luis valmenti edustusjoukkuetta kahden kauden ajan. Seurassa ollaan tuettu ja tuetaan pelaajia kokonaisvaltaisesti ja valmentaja on kiinnostunut jokaisesta pelaajasta yksilönä. Esimerkiksi Kajaaniin opiskelemaan tulleita pelaajia autetaan asunnon ja polkupyörän hankkimisessa, ja jokaiselle halutaan luoda kokemus siitä, että hän on tervetullut.

"Jalkapallo on helppo laji aloittaa, ja sehän on maailman suosituin laji. Harrastajia on kaikenlaisista taustoista. Kun pelaaja haluaa lähteä kehittymään ja tulla huippu-urheilijaksi, niin silloin oman kodin tuki on äärimmäisen tärkeää. Kun koti on se turvapaikka, niin jos sieltä päin tuetaan, niin mahdollisuus kehittyä eteenpäin kasvaa. Lahjakkaita nuoria jalkapalloilijoita yhdistää myös se, että perhe on liikunnallisesti aktiivinen ja että he liikkuvat lapsen kanssa myös harjoitusten ulkopuolella. Se yhdistää melko montaa ammattilaisjalkapalloilijaa tänä päivänä. Seurassamme on myös vähävaraisten perheiden tukemiseksi rahasto, joka mahdollistaa erilaisista taustoista tulevien pelaajien pysymisen harrastuksensa parissa. Tänä päivänä kuitenkin kustannukset ovat nousseet niin, että on varmasti yhä useampia perheitä, joiden on tehtävä tietynlaisia valintoja, jotta lapsi tai nuori voisi jatkaa jalkapallon parissa.Haka työllistää myös seuran pelaajia mahdollistaakseen lajiharjoittelun ja mukanaolon. Edustusjoukkueessa meillä on parempi tilanne, kuin joissakin seuroissa. Pelaajien ei itse tarvitse maksaa pelaamisestaan, joskaan seuralla ei ole mahdollisuutta maksaa juurikaan palkkaa heidän työstään. Tuemme kuitenkin pelaajia monin eri tavoin, että he pystyvät keskittymään harjoitteluun ja pelaamiseen." - Karri Hentilä

Valmentajan rooli on vuosikymmenten aikana kehittynyt vuorovaikutuksellisempaan suuntaan ja tänä päivänä korostetaan erityisesti tiimityön merkitystä. Toki on seurakohtaista, millä resursseilla valmennusta voidaan tehdä, mutta meillä on tavoitteena, ettei päävalmentajan tarvitse täyttää jokaista roolia, vaan hänen ympärilleen kootaan tiimi, jonka työtä päävalmentaja organisoi ja mentoroi. Valmennustiimissä on nykypäivänä oma vastuuhenkilö esimerkiksi fysiikkavalmennukselle ja maalivahtivalmennukselle. Päävalmentajallamme Risto Putkosella on työvälineenä toiminnanohjausjärjestelmä, mihin syötetään jokaisen pelaajan testitulokset ja hänellä on käytössään valtava määrä dataa, minkä perusteella hän voi seurata yksittäisen pelaajan kehitystä. Pelaajasta kerätään tietoa erilaisin testein. Mitataan voimaa, nopeutta, sykkeitä ja kehonkoostumusta. Tiedon jakaminen ja valmennustiedon saaminen on nykyään paljon helpompaa. Mekin saamme ulkomailta helposti tarvittaessa tietoa. Yksilölliset ravintosuunnitelmat ja harjoitukset kehittävät pelaajaa siten, että hän voisi päästä omaan maksimisuoritukseensa ja siten koko joukkue kehittyy yhä paremmaksi. Kuten Laaksonen jo 70-luvulla tiesi, kokonaisuus koostuu monenlaisista eri tekijöistä ja psykologinen ja sosiologinen näkökulma täytyy aina muistaa ottaa huomioon.

"Meillä valmentaja on pelaajaperheelle mentori ja tuki. Joillekin pelaajille hän on turvahenkilö, ja tietyllä tapaa "isä", jonka puoleen kääntyä ja tukeutua hankalissa paikoissa. Tämän mahdollistaa se ympärillä oleva tiimi. Kun ei yhden henkilön tarvitse olla erikoisosaaja jokaisella osa-alueella, vaan erilaisia tehtäviä voi delegoida oman tiiminsä valmentajille. Ihannetilanne on, että päävalmentaja johtaa omalla tietotaidollaan valmennustiimiään ja keskittyy joukkueen viemiseen oikeaan suuntaan. Toki pelaajille perustellaan, miksi treenataan, mutta ehkä eniten asioita vie eteenpäin se, että pelaajasta aidosti välitetään ihmisenä. Kysytään, miten kotona menee ja ollaan kiinnostuneita. Näin luodaan avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri, eikä pelaajilla ole syytä kyseenalaistaa valmentajan käskyjä, koska heidän välillään on aidosti hyvä suhde. Siihen meillä Hakassa painottuu tämä valmennuksellinen ajatus. Että ollaan Haka-perhe." - Karri Hentilä